Nyt on sitten aika Aistiin varattu. Torstaina 10.7 aamulla klo 9 päästään tutkimuksiin. Hieman jännittää, mutta onneksi taas huomasin että hädässä ystävä tunnetaan, sillä Sari lupasi lähteä matkaan. Ihanaa kun ei tarvitse mennä yksin!!! Ihan itku pääsi.

En tiedä kannattaisiko ääneen sanoa, mutta jo eilen isäni kanssa kiinnitettiin samaan asiaan huomiota, Tiukun tärinä on ajoittain vähäisempää. Tärinää kuitenkin on, mutta ajoittain se vähenee, toisessa hetkessä se on sitten rajumpaa. Riippuu hieman siitä kuinka innoissaan se jostain asiasta on. Haluan olla siis toiveikas, että kyllä tämä tästä. Tutkimukset sitten tietenkin kertovat tarkemmin että mistä on kyse.

Hierotut korvat hienontavat...

Tuntuu vaan aikas piinaavalta odottaa tuonne torstaille asti... haluaisin Tiukun niin äkkiä tutkimuksiin kuin vain mahdollista. Mutta nyt on taas se paikka kun mun viis vuotiaan kärsivällisyyttä harjoitetaan. Sain töistä järjestymään palkatonta virkavapaata niin että saan olla tutkimusten jälkeen Tiukun kanssa  kotona. Hienoa kun ymmärrystä ja tukea on saanut tämän kaiken keskeltä ystäviltä ja nyt työnantajalta!!

Onni taitaa olla jo aikas sekaisin tästä kaikesta. Oon koittanut kovasti paijata häntäkin ja omistaa päivistä hetkiä myös hänelle - vain ja ainoastaan. Onnihan ei juuri ole tehnyt pahojansa saati tuhoja kun olemme olleet meidän kotonamme. Nyt sitten jostain syystä Onni järjesti melkoisen shown täällä mummolassa...

Onni vissiin tuumi että emäntä täytyy saada taas virkeäksi ja koska sillä on mieli matalana sitä pitää piristää...Jo edellisenä päivänä oli Onni jatkanut Essin pentuna aloittamaa ja Tiukun avustamaa, nahkaisen nojatuolin retusointi projektia. Noh, me sitten teipattiin tuoli.. Seuraavana päivänä tulin töistä kotiin... Ja tätä oli vastassa: teippi revitty irti ja tuolin nahkaosan lisäretusointia eli piiiiiiitkät fliisut nahkaa roikkuivat istuinosan alapuolella. Paperi, jota olimme laittaneet Onnille pisuja varten (herralle kun noita vahinkoja vielä sattuu) oli levitetty olohuoneen lattialle, hienosti oli pisuttu ja kakittu paperille ja sen viereen. Onnilla oli vissiin jäänyt pientä tuhrua takapuoleen, koska kakkaa oli sitten kulmasohvassa kolmessa kohdassa, matossa ja parasta kaikessa: seinässä. Tietenkin mukava pieni kokkare kuivuneena tapetoituun seinään.... Onnin kesäteatteri esittää! Toivottavasti tämä oli sellainen "Vain kerran elämässä" tyyppinen esitys, josta ei esitetä uusintoja. Minä haukoin henkeäni ja sälli heiluttaa häntää tyytyväisenä jalkojen juuressa. Mummi sitten oli hieman äänekkäämpi kuin minä kun kuuli mitä oli tapahtunut.... Onnista kuulemma sais hienon karvalakin. Minä olen sitä mieltä että antaa kasvaa vielä, että saadaan sitten aikuisen päähän sopiva...

Onni parka... se on kasvanut niin isosi pojaksi ja kooltaan ohi tyttöjen, että välillä on vaikeaa muistaa että se todella on vasta puolivuotias. Pieni poju, joka ei voi kaikkea tietää. Tietenkään ei tuollaisesta kehuja saa kun on törttöillyt, mutta liian suuriakaan odotuksia pienelle pojulle ei voi laittaa. Etenkään nyt kun pieni on varmaan vähän sekaisin tästä kaikesta.

Kyllä me Onni kohta päästään taas juoksentelemaan, kunhan tervehdyn, mutta uimaan saat kyllä mennä yksin, sillä meidän siniveristen turkki ei pidä merivedestä. Tai järvivedestä. Tai vedestä ylipäätään. T: Tiuku

Seuraavaan kertaan,

Johanna