Onni on nyt sitten ollut yhden kokonaisen vuorokauden perheenjäsen. Emännästä aivan ihanaa ja alkaa tuo Tiukukin sulaa pienelle miehelle. Kukapa nyt ei Onnille sulaisi??? Leikkiä ja painia, ärinää ja pärinää, sovittelevia suukkoja puolin ja toisin... Alkaa näyttää tosi hyvälle tää yhteiselon alku, vaikka aluksi olin jo kieltämättä hieman huolissani, vaikka tiesinkin että ihan normaalia oli Tiukun käytös Onnia kohtaan. Sari onneksi vielä vakuutteli asian olevan juuri näin niinn tuli ihan rauhaisa mieli. 


Tiuku on pystynyt sulattamaan jopa sen, että kaikki pötkötellään samalla sohvalla, Tiuku kainalossa ja Onni emännän mahan päällä. Se on paljon sulateltu se! Paitsi, että olen hirmu ihastunut ja rakastunut Onniin, olen myös aivan älyttömän ylpeä Tiukusta ja rakastunut siihenkin taas tänään ainakin sata kertaa uudestaan ja uudestaan...


Hyvin siis pyyhkii, nyt on jo hieman hiljaisempaa kun molemmat on puhki kaikesta leikkimisestä.