sanoi Aistin venäläinen eläinlääkäri kun Tiukua tutki. Neurologilla siis käyty ja lopputuloksena inflammatorinen sairaus pikku aivoissa. Magneettikuvat otettiin ja ne olivat normaalit. Aivoselkäydinnestenäytekin otettiin mutta se kontaminoitui, eikä sitä voitu tutkia. Todella hienosti lääkäri käsitteli Tiukua ja teki yleisen neurologisen tutkimuksen, joka sekin oli hänestä normaali. Horjahtelut ja tasapaino-ongelmat sekä tärinä ovat Tiukulla huomattavasti vähentyneet ja neidin vointi muutenkin parempi.Tärinä on pahempaa silloin kun neiti innostuu tai on enemmän stressaantunut jostain, mutta laantuu nopeasti. Keskiviikkona kun menimme Sarin luokse, Tiuku ja Sissi vetivät sellaiset juoksukisat pihassa ettei paremmasta väliä! Likoilla näytti olevan hauskaa eikä Tiukulla ollut mitään vaikeutta suoriutua nopeista käännöksistä tai pysähdyksistä. Lääkäri sitten sanoikin, kun kyselin myös siitä kohutusta ataksiasta, että yleensähän koirapiireissä sillä ymmärretään sairaus, joka etenee ja johon koira lopulta menehtyy. Vahvasti venäjän murteella höystettyä englantia vääntävä lääkäri totesi sitten ettei Tiukun kohdalla ole sellaisesta todellakaan kysymys ja kertoi sitten samalla että ataksia on sana, jolla kuvataan tasapaino-ongelmista johtuvia horjahteluja ja korjaavia askelia. Lisäksi Tiuku on jo aikuinen koira ja tuo fataali ataksia on nuorempien koirien ongelma... tarkoittaen siis pentuikäisiä koiria. Tiukulla olisi siis pitänyt olla oireita jo PALJON aikaisemmin ja kaiken logiikan mukaan, sen ei pitäisi olla edes hengissä, jos olisi kyse puhtaasta ataksiasta.... että sillä tavalla.

Shakers syndroomaa ei Tiukulla myöskään ole. Tiukun pikkuaivojen tulehdus ei ole tarttuvaa, ei periytyvää eikä mikään este pennuttamiselle jos sellaista haluaa tehdä. Lääkäri sanoi, että koska koiran vointi on jo oleellisesti parempi kuin se mistä on lähdetty liikkeelle, saan itse päättää, seuraanko vielä voinnin kehittymistä vai aloitanko lääkityksen. Sanoin lääkärille, että haluan kokeilla lääkitystä koska tärinöitä ja kaikkea muuta on jo katseltu ihan tarpeeksi. Aloitamme läkityksen tänään ja katsotaan mikä sen teho on. Toipumista sen pitäisi nopeuttaa. Kortisonia ja diapamia saatiin, samaa yhdistelmäähän käytetään kuulemma monen tärinää aiheuttavan sairauden hoitoon.

Kaikkein parasta koko hommassa oli se, että Sari oli mukana. Hädässä ystävä ja kunnon kasvattaja tunnetaan! Sarista oli tukea ja turvaa ja hienoa oli, että vastauksia kuulemassa oli kaksi korvaparia. Ystäväni täällä ovat kovasti kehuneet kuinka onnekas olen, kun olen löytänyt kasvattajan joka välittää aidosti ja osallistuu myös kasvattiensa koettelemuksiin. Kiitos Sari! Apusi oli korvaamaton.

Johanna