Meillä ikävöidään. Meillä ikävöidään niin, että myös naapurit ovat huomanneet, että meillä ikävöidään. Tiukulla alkoi siis juoksut tuossa parisen viikkoa sitten ja Onni on joutunut olemaan yksin, Tiukun ollessa hallinnoimassa mummolassa.. Ensimmäistä kertaa elämässään Onni on siis kohtuullisen paljon omillaan.. Minä jo ehdin luulla, että homma sujuu, kunnes naapurini opetti minulle ettei se luulo todellakaan ole tiedon väärti. Onni on nyyhkinyt ja kiljunut minun poissaollessani hyvin sydäntäsärkevästi omaa kurjuuttaan. Herran olo on kuin vankilassa asuisi... Niin lounely.... UUUUuuuuuUUU soUUuuuuu louuuuuuunliiii... 


Naapuriparat olivat jo luulleet, että minulle on sattunut jotain. Noh, minä sitten selvitin tilannetta, että Tiuku on pois ja pojalla on tylsää ja Tiuku tulee parin viikon sisällä takaisin, pitäs rauhottua ja joo - sillä on radio päällä, D.A.P porisee seinässä, kongissa on kalkkunatahnaa, 1,5 l pullossa on raksuja mitä pyöritellä, valot on päällä ja ja ja .... Kaikki on kokeiltu. Nyt perjantaina kun tulin noin klo 21.45 kotiin iltavuorosta, kiljui Onni täyttä kurkkua eteisessä. Ääni oli jo sitä luokkaa, että minua suretti ja kyllä - vähän hävettikin. Kaikista kurjimmalta kuitenkin tuntui Onnin puolesta. Se oli raukka jo sen kuuloinen, että herralla oli pientä paniikin poikasta. Todennäköisesti pihalla ollut nuorten porukka oli juuri hetki sitten kipittänyt rappukäytävässä, koska olivat tupakilla ulkona kun tulin töistä. Että saattoi olla laukaiseva tekijä, mutta eihän Onni sais kiljua mitään ääniä. Tuli tosi paha mieli. Soitin äidille ja Mummi pelasti Onnin. Vaari kuskasi Mummin Onnille seuraneidiksi. Vähänkö ihanaa??!!
Äiti tosiaan tuli heti illalla meille ja vietti koko päivän Onnin kanssa. Kaikilla siis hyvä mieli nyt. Onni vaan ei osaa olla yksin. Siitä otan kyllä syyt niskoilleni. En valmistanut Onnia tähän koettelemukseen. Jotenkaan en vaan ajatellut koko asiaa. TYHMÄ MINÄ! Nyt sitten kärsii Onni ja naapurit. :(
Onneksi virheistään oppii. Ja onneksi tämä tilanne on täysin väliaikainen ja ollaan jo loppusuoralla. Eikä Onni ole ainoa, jolla on Tiukua ikävä. On niin outoa olla ilman Neiti Diivaa. Lauma ei ole balanssissa. Se jokin uupuu.


Onni on kyllä osannut järjestää äipälle ohjelmaa ja sydämentykytyksiä ilman Diivaakin, ei sen puoleen. Minä nimittäin olen saanut niskastani otteen tuon tupakoinnin suhteen ja pistin siis tupakit pois. Asunnostani siis löytyy nikotiinipurukumia. Ilmeisesti en ole ollutkaan laumamme ainoa savuttelija, koska myös Onnilla oli tarve nikotiinipurukumiin. Onni on todennäköisimmin ollut Nortti miehiä, koska vieroitusannos oli kokonaiset 11 kpl 4 mg purkkia. Kiva. Soitto päivystävälle eläinlääkärille. Sain seuraavat ohjeet:
- koiran vointia on seurattava tarkkaan, koska seuraavia oireita saattaa ilmetä: kouristelua, oksentelua, ripulia, hengityksen tiheyttä ja pulssin kiihtymistä. Jos etenkin jälkimmäistä esiintyy, on tultava lääkäriin heti.
Arvatkaa nukuinko? Arvatkaa oliko aamuvuoro seuraavana päivänä? Ei kiva. Onnilla ei ilmennyt muuta kuin löysää kakkaa, että kohtuullisen helpolla päästiin. Mutta kyllä kirosin itseni taas. Nyt olen koittanut katsoa että kaikki mahdoton ja mahdollinen on otettu huomioon ennen kuin edes harkitsen jättäväni Onnia yksin edes kauppareissun ajaksi. Varsinainen Vaahteramäen Eemeli ja sukkahoususankarien Kuningas.



Mutta Leevi-veljelle vois siis lähettää terkut, että jos ikinä laitat bändiä pystyyn, niin täältä löytyis yks tosi kirkasääninen tenori!!

Se, millä antaumuksella Onni on kurjuuttaan karjunut, sai minut muistamaan älypelit, jotka olin ottanut äiteeltä lainaan, kun Essi on ne ratkonut moneen kertaan ja ne alkoivat olla jo liian helppoja hänelle. Tiuku tykkää myös niitä pelata, mutta meillä ei pelata niitä yhdessä eikä samaan aikaan. Tiuku on tarkka nameista, sanotaan vaikka niin, ja Onni on joskus vähän tosikko. Noh, annoimpa herralle Spinnyn ratkottavaksi ja se oli ihan liian helppo. Namut oli äkkiä syöty. Mutta - se missä pitäisi palikat nostaa laudalta ja hakea namu sen alta... Onni ei vaan tajuu. Ja kun ei tajuu niin sitä ei sitten tarvii ratkoa. Herralla ei ole sen suhteen minkäänlaista pitkäjänteisyyttä. Välillä minulle on tullut sellainen olo, että mahtaako tuo nyt järin fiksu olla laisinkaan - kunnes muistin että jouduin hälyttämään Mummin seuraneidiksi koska herralla on tylsää yksin. Fiksu se on. Mami vaan ei tajuu.

Sen Mami kyllä tajusi, kun näki Tiukun pienen hetken verran työpaikkansa pihalla, eikä likka ollut laisinkaan omistaan kiinnostunut. Niin käänsi päänsä pois kun yritin tervehtiä tyttöä. "Jaa - kukas sä luulet olevas. Ole hyvä ja lakkaa lääppimästä, senkin petturi." Sen viestin sain vastaanottaa hyvin näkyvästi. Niin loukkaantunut se on. Saas nähdä haluaako se tulla kotiin ollenkaan... Mummi ja Vaari olivat hakeneet Onnin pois kämpiltä kun sinne oli tulossa kiinteistövalittäjä pitämään näyttöä ja samalla oli ajatuksena että minä saisin hiukan halia neitiä. Juu, sen oli sitten tosiaan vaan hiukan. Enempään ei olis neiti varmaan suostunu. Niin oli vihainen ja loukattu katse vastassa.

Niin, ole siis tosiaan myymässä asuntoani edelleen, jotta meidän lauma pääsis siirtymään tuonne Helsingin suuntaan. Ostajaa siis odotellessa. Huomenna on taas näyttö. Josko huomenna se löytyisi se ostaja...?

Johanna (ikävöivä äiree) ja Onni AIU:n jäsen (Anonyymit Ikävän Ulisijat ry) sekä TTJT-järjestön puheenjohtaja (Tuokaa Tiuku Jo Takaisin ry)