Tiuku solahti takaisin laumaansa ilman minkäänlaista vaikeutta. Niin marssi kotiinsa ja katsasti valtakuntansa varmoin ottein. Olin unohtanut pari puruluuta lattialle ja Tiuku muina naisina nappasi molemmat itselleen, söi toista ja toisen päällä se makasi. Onnia Tiuku tuijotti palavin silmin ja viesti oli selvä ja sama vanha tuttu: Nämä ovat minun. SINÄ ET KOSKE. Onni ei ollut moisesta moksistaan. Se on niin onnellinen Tiukun kotiinpaluusta, että tyytyy osaansa mieluusti. Onni lähinnä kulkee Tiukun perässä varjona ja kun arvon kuningatar alkaa kypsyä ja saattaa vähän ärjäistäkin, Onni vaan suukottaa. Käytännössä siis meillä kuuluu: RAPS, RAPS, RAPS. RÄYH! SLURPS!
Pienen parsonpojan bluus on siis ohi ja valtakunnassa kaikki hyvin. Onni on myös saanut "rohkeutensa" takaisin ja puolustaa naistaan kun olemme ulkona. Varsinainen Bodyguard tyyliin Kevin Costner. Tosin Onni loksuttaa leukojaan Tiukun selän takaa. Että on rohkee poika. Onneks nyt ei ihan mahdottomasti käy räkimään toisille.
Me täällä Turkkusessa vielä odotellaan että joku tulis ja ostais meidän kodin. Myös mahdollinen työnantaja odottaa ja se alkaa olla melko kärsimätön. Tämän viikon aikana pitäisi päättää ja ennen kaikkea selvittää että pystynkö laittamaan itseni ns. kahden lainan loukkuun. Hui. Mutta päätöksiä on tehtävä ja ymmärrän kyllä senkin ettei loputtomiin voi pitää paikkaa tyhjänä jos tulijoita olis. Huoh.
Johanna, Tiuku sekä Onni
Kommentit