Koska minulle on nyt tullut sellainen tunne ja käsitys, että kaiken maailman huhuja liikkuu ja puhelin langat laulaa niin haluampa nyt katkaista ihan päättömiltä huhuilta siivet ennen kuin liian pitkälle liihottavat.

Tiukulla EI ole todettu ataksiaa (Ataksia on kyvyttömyys suorittaa tiettyjä liikkeitä harkitusti. Ataksia voi aiheuttaa jopa liikuntakyvyttömyyttä. Se ilmenee esimerkiksi ns. katkokävelynä. Syynä siihen on lihasten puutteellinen yhteistyö. Ataksia voi olla oire jostakin hermostoperäisestä taudista tai vammasta tai se voi aiheutua esimerkiksi lääkityksen sivuvaikutuksena.) Tiukun diagnoosi on AVOIN.

Vaihtoehtoina Tiukun oireisiin lääkäri antoi seuraavat: keskushermoston tulehdus, aivokalvon tulehdus, välikorvan tulehdus tai shakers syndrooma. Myös borrelioosi oli vaihtoehtona, mutta koska Tiukulla ei tiettävästi ole ollut punkkeja, se voidaan riittävän suurella (tosin ei täysin) varmuudella sulkea pois. Aina olen koirani tarkistanut kun olen kesäisin metsässä tai rannassa tai heinikossa liikkunut. Kaikki, myös shakers syndrooma, ovat tulehduksia. Tulehdukset eivät periydy. Shakerssin kohdalla on kyse käsittääkseni (huom. en laita kättäni pantiksi koska en ole kyseisen alan spesialisti enkä lääkäri) taipumuksesta saada tuo tulehdus. Tautia kutsutaan white dog shakers syndroomaksi, koska valkoisilla koirilla sitä on tavattu ensin. Tutkimukset (ja tämäkin tieto netistä) ovat osoittaneet että sitä on tavattu muillakin kuin valkoisilla koirilla. Koska sairaudesta tiedetään suhteellisen vähän tutkimuksellisesti (!) on ajateltu ettei sellaisella koiralla ,tässä tapauksessa, Tiukulla ole syytä pentuja teettää. Toisaalla on oltu sitä mieltä ettei se ole mikään este pennuttamiselle. Tieto tästäkin asiasta on ristiriitaista.

Olemme saaneet lähetteen AISTIIN (en siis todellakaan jätä koiraani tutkituttamatta siksi että se on kallista, jos joku sitä epäilee). Soitan sinne huomenna ja varaan ajan. Aistiin kuulemma (näin eläinlääkäri arvioi) pääsee suht nopeasti, joten vastauksia varmaankin saamme piakkoin. Syy miksi pohdin sitä, kannattaako aivonestenäytteitä ottaa, jos kliiniset oireet puhuvat vahvasti shakerssin puolesta, on seuraava: aivonestenäytteessä voi näkyä jotain mikä puhuu shakerssin puolesta, tai sitten ei. Se, että ei näy mitään, ei poissulje sitä etteikö kyseessä voisi olla shakers. Vain kokeilemalla asianmukaista lääkitystä, saadaan tulosta. Jos vastetta lääkitykseen tulee, niin voidaan olla melko varmoja siitä että shakerssistä on kyse.Jos vastetta ei tule, on kyse jostain muusta. Käsittääkseni en ole vastuuton jos etsin sellaisia vaihtoehtoja joita kokeilla, joihin ei kuulu reiän poraaminen koirani kalloon. Täysin riskitön toimenpide kun ei ole kyseessä. Shakers syndrooma on harvinainen ja tutkimustieto siitä on vielä suhteellisen puutteellista. Syy miksi pienen pätkän siitä kirjoitin blogiini, oli se, että kyseinen syndrooma oli myös minulle vieras.

Jatkossa, jos jotain jää jokin kirjoittamani asia kummastuttamaan tai haluaa tarkennusta johonkin mitä olen kirjoittanut, löytyy sivultolta mahdollisuus kommentoida. Se tarkoittaa myös mahdollisuutta kysyä. Keneltäkään en aio mitään peitellä enkä salata. Avoin keskustelu ja ehdotukset ovat tervetulleita tällä sivustolla. Mieluummin niin, kuin että väärät käsitykset leviävät ympäriinsä. Tarkoitukseni ei ole ollut saada aikaiseksi mitään hysteriaa, pahaa mieltä, vääriä käsityksiä jne. Olen mielestäni kertonut Tiukun tilanteesta hyvin suoraan, avoimesti ja mitään poisjättämättä. Kasvattajaani olen ollut aktiivisesti yhteydessä ja kertonut koko ajan missä mennään.

Ihan viimeiseksi: kaikki mainitut sairaudet ovat Tiukun kohdalla EPÄILYJÄ, diagnoosi on edelleen AVOIN. Se tiedetään, että neurologisesta sairaudesta on kysymys. Neurologisia sairauksia ja oireita saavat myös tulehdukset aikaan. Kaikki oireet, joita Tiukulla esiintyy, sopivat kaikkiin ed. mainittuihin sairauksiin. Hän saa tällä hetkellä laajakirjoista antibioottia, jonka pitäisi tepsiä kaikkiin muihin paitsi siihen shakerssiin. Koska nyt ei vastetta tähän antibioottiin ole tullut ja koira tärisee edelleen kauttaaltaan, olemme menossa sinne AISTIin.

Toivottavasti tämä nyt hieman katkaisi turhilta huhuilta siipiä ja turhilta huolilta. Toivoisin myös, ettei kasvattajia häiriköitäisi ainakaan turhalla panikoinnilla tai omilla käsityksillä Tiukun diagnooseista, he kun ovat ihan yhtä ymmällään (niin kuin lääkäritkin) ja huolissaan kuin muut. En jaksaisi enää surra ja tuntea syyllisyydentunteita sen suhteen, että olen omassa blogissani kirjoittanut omia kokemuksiani ja tunteitani ja ajatuksiani koko koettelemuksesta ja nyt muut saavat kärsiä nahoissaan sen vuoksi. Tämä on muutenkin tarpeeksi raskasta. Tiuku on minun rakkaani, elämäni tyttö, en halua muuta kuin saada hänet terveeksi. Ne kyyneleet mitä olen Tiukun puolesta vuodattanut saavat mielestäni riittää. Muuta en jaksaisi enää surra.

Johanna