Viime viikonloppuna olimme sitten Mummolassa vierailulla, vai pitäisikö sanoa "Tätilässä" kun Essi-tätihän siellä asustaa. Mutta kutsutaan nyt kumminkin Mummolaksi ettei mun äiree vaan loukkaannu. Tiuku ja Onni kun ovat Mummon kultia. Essistä puhumattakaan. :)
Vierailu sujui kohtuullisen hyvin. Essi ei oikein lämmennyt sille, että sen reviirille tuotiin a) juoksuinen Tiuku b) leluvaras Onni. Essi vahti tavaroitaan kyllä melkoisella antaumuksella, mutta pahimmilta rähinöiltä säästyttiin. Likat kyllä meinas kerran ottaa yhteen kunnolla, mutta onneksi minulla ei ole pieni ja hiljainen ääni. Voipi olla, että se karjaisu kaikuu likkojen korvissa vielä ensi vuoden puolellakin...
Onnista oli kivaa, kun oli takapiha. Onni oli heti valmiina kun terassin ovea hieman kolkutettiin siihen malliin että pihalle saattais päästä.
Sitten pitikin nuuskia kaikki kulmat ja kolot, mitkä vain löysi. Etenkin komposti oli mukava tuttavuus. Lehtiä oli kivaa yrittää nykiä lautojen välistä. Monet pisut tuli pihalle tehtyä ja kakit. Ajattelin hiljaa mielessäni kuinka helppoa olisi opettaa Onni sisäsiistiksi, jos asuisi itsekin rivarissa. Huoh...
Puhumattakaan siitä, että on se vaan kiva tommonen oma piha, missä voi rillata ja chillata. Sitä mieltä taitaa olla myös Tiuku ja Onni.
Ja sellaisia herkkusuita ovat molemmat (ehkäpä myös emäntä) että grillikausi tulee olemaan taas mieluinen. Onnille se on uusi juttu, mutta koska kerjääminen on jo puuha tuttu... löytyy Onni-poika taatusti varpaiden vierestä nuuskimasta, mitä herkkuja mahtaa lautasella olla tarjolla. On se vaan härski jätkä. Meinasin että ihan itse juustovoileipää söisin, niin jätkä meinas varastaa ruokaa pöydältä. Iski melkein hampaansa mun juustoon.... Hiukan nauratti, vaikkei olis saanut. Koita siinä sitten vakavalla naamalla torua toista kun naurunkyyneleet valuu pitkin poskia...
Kun Essi hieman tokeentui järkytyksestä, että pikkurääpäle nyt vaan on täällä ja sillä selvä, sai Onni jo leikkiäkin Essin leluilla. Tai sitten kävi Essille vaikeeksi kun kaadoin kaikki sen lelut kasaan ja totesin että vahdi sitten kaikkia kun kerran olet noin tarkka tavaroistas. :) Onni sai tappaa Dinosaurusta ihan urakalla.
Ja sitten myös leikittiin kaikki kimpassa...
Onni teki muuten kivan tempun kotona. Siis ihan oikeasti hauskan. Silloin kun Tiuku tuli taloon, minulla oli hänelle sellainen pyöreä, pehmeä koirapeti, jossa tietysti reunat hieman pohjaa korkeammalla. Onni on myös kovasti ihastunut petiin, koska sen reunoja vasten on kivaa nojailla ja turvallista nukkua. Noooh, sitä on myös kiva retuuttaa. Onni sitten onnistui kippaamaan sängyn nurinperin ja jäämään itse alle. Hetken aikaa olohuoneen lattialla pyöri pieni tassukuvioinen koiransänky. Pieni taikuri siis tullut lisää meidän sirkusperheeseen. Tiuku kun on trapetsitaiteilija ja Essi kahlekuningatar, että kyllä meille yksi Copperfield on ihan tervetullut.
Vieraita on käynyt ihan kiitettävästi. Yksi työtoveri eli Leihei, Tiukun ja Onnin kummitäti Mia ja hänen neljä lastaan (koko lapsikatras vietti yön täällä ja Onni oli vähän liiankin innoissaan) ja ystäväni Minna. Tällä viikolla pitäisi vielä Wexun ja Laran tulla käymään ja sitten kummityttöni Pinja perheineen tulee vierailulle. Onni on stara kuten tätinsä Tiuku. Hurmaavat kenet vaan alta aikayksikön. Lenkillä kun ollaan ei meinata päästä eteenpäin kun kaikki tahtoo silittää sekä Tiukua että Onnia. Se on sitä pennun vetovoimaa. Niin, ja käytiin vähän mun työpaikallakin näyttäytymässä. Rapsuttelijoita riitti sielläkin ja ihmettelivät vain miten voi olla noin söpö pentu. Hyvät on geenit kaverilla niin ei kai sieltä nyt huonoa voinut tullakaan. :)
Onni on myös alkanut hieman testailemaan rajoja. Tiukun kanssa tuli kiista luusta eikä Tiuku tietenkään väistä. Onni meinasi ettei väistä hänkään. Meno alkoi mennä sen verran rajuksi että piti siihen puuttua. Onni sitten meinas että hän voi minulle ärjyä ja yrittää purra naamaan. Siinä vaiheessa kun tiukensin otetta ja laitoin hampaani Onnin nahkaan kiinni kurkulle (tosin en siis purrut mitenkään lujaa tai ylipäätään, käytin siis hammasta kurkulla) ja murisin, Onni oli sitä mieltä että hänen yrityksensä oli TOUDELLA huono idea ja ettei äiteelle parane ryttyillä. Samat kuviot siis kuin Tiukulla aikoinaan. Olen myös eristänyt Onnia laumasta silloin kun Onni leikkii kuulovikaista ja hölmöily jatkuu kielloista huolimatta. Toimii. Terrierimäistä menoa siis!! :) Rakkaita ovat silti kumpikin, puupääkohtauksista huolimatta. Eihän ne olis terrierejä jos ei aina välillä leikittäis pikkuriiviöitä! Täytyy vaan olla systemaattinen noitten kanssa eikä saa antaa Onnin söpöyden sulattaa niin että antaa huomaamattaan sille jotain erikoisoikeuksia. Meillä on nyt muutoinkin menossa näykkimisen karsiminen pois tavoista. Vaikka naskalihampaat on kivat, on ne kivemmat kiinni jonkun muun varpaissa kuin minun, ystävieni ja tuttavien jne.
Että sellaista tällä kertaa. Toivottavasti joku nyt ei ajattele minun olevan ihan hullu eukko kun olen hampaani pennun kurkulla käyttänyt. Empä siinä tilanteessa muuta ehtinyt ajatella ja Tiukulla se toimi niin... Enkä missään vaiheessa siis ole Onnia satuttanut, tehtäköön se selväksi jo etukäteen. :) Ehkä pienen loven tein sen egoon, en muuhun.
Kevätterkuin,
Johanna, Tiuku & Onni
Kommentit